torstai 30. elokuuta 2012

Ovesta tulee yllätysvieraita.

Taivalkoskella on Jalavan kauppa. Kauppahuone on toiminut samalla paikalla ensi vuonna 130 vuotta. Osittain tuntuu, että osa tuotteista on alkuperäisiä. Kaupasta voi ostaa vaikka pussihousuja ja flanellivaatteita. Rottinkisauvoja ja puukkoja. Seassa on myös uniikkeja käsintehtyjä vaatteita. Kahvilassa on aitoa vanhan kyläkaupan henkeä. Helposti voi kuvitella kuinka Päätalon Herkko istuu epäluuloisena tuvan nurkassa ja polttelee kessua samalla kun emäntä suorittaa ostoksia.

Kävin kaupassa jutuntekoreissulla ja silloin näin siellä myös pitkän flanellisen miesten yöpaidan. En osta mitään heräteostona, joten yöpaita jäi kummittelemaan mieleeni. Kun kävin seuraavan kerralla Taivalkoskella, niin pakkohan se oli ostaa, vaikka alennusmyyntejä ei kyseisessä kaupassa taideta harrastaa. Tingin kuitenkin ja taisin saada jopa 4 euroa alennusta.
Tämä harmaa pystyraitainen paita päällä olen kuin vanhemmat miehet Egyptiläisen pikkukaupungin kadulla. Käytän tätä asustetta pääasiallisena yöasuna ja olen se päällä myös usein pitkälle aamupäivään jos ei minnekään ole menoa.

Oli arkinen aamu ja istuskelin flanellipaita päällä tietokoneen äärellä. Koirat tulivat levottomaksi ja olin kuulevinani jotain ääntä pihasta. Heristin korviani ja samassa ovikello soi. Samalla muistin kuinka olin pukeutunut ja ryntäsin koirien haukkuessa saunan pukuhuoneeseen laittamaan jotain asiallista päälle. Koirat suorastaan huusivat ja ovikello soi pukiessani uudestaan. Vedin shortsit jalkaan ja riivin jonkun paidan päälle. Menin avaamaan.

Näin oven ikkunasta kaksi tummiin pukeutunutta nuorta miestä. Hivuttauduin ulko-ovesta ja jätin räkyttävät koirat sisälle huutamaan. Samalla kun tervehdin miehiä, niin ajattelin, että nokikolarit tulivat varmaan piippuja rassaamaan. Joku tässä ei kuitenkaan täsmännyt ja kun toinen miehistä kysyi vaimoani nimeltä, niin katsoin tarkemmin. Poliiseja.

Kerroin, että kyllä vaimoni asuu täällä, mutta on tällä hetkellä Tampereella tyttäremme luona. Mitä asia koskee? Samalla päässäni pyöri monenlaiset mietteet, mutta lähinnä päässä potki tyhjää ja hämmennystä. Poliisimiehet kertoivat, että heillä on määräys suorittaa kotietsintä. Mieleni sopukoista muistin, että kotietsintä suoritetaan vain rikoksista joista voi seurata vähintään puoli vuotta vankeutta. Olin entistä enemmän hämmentynyt. Sanoin, että tottakai tervetuloa vain sisälle ja tutkikaa vain paikkoja. Mistä on tarkemmin ottaen kyse? Poliisit kertoivat, että Marketan nimissä olevalla telelaitteella on ostettu tavaraa jonkun toisen nimissä. Kyse on siis maksuvälinepetoksesta. Hämmennykseni vain kasvoi.

Tulimme sisälle ja rauhoittelin koiria. Poliisi kysyi, että onko meillä X-boxia. Ei,  olemme enemmän Playstation-tyyppejä vastasin pidätetyllä huumorilla. Kerroin, että pleikkarimme on tyttärellä Tampereella. Poliisit vähän pintapuolisesti katselivat olohuonetta ja sanoin, että vapaasti saa katsella paikkoja. Sitten he kyselivät tietokoneistamme. Näytin pöydällä olevaa iMacciä ja sanoin, että vintillä on vielä pari peeseetä, joista toinen on Marketan ja toinen on minun vanha, mutta se ei ole edes käytössä. Sain luettavakseni pari sivua paperia ja otsasuonet pullistellen luin, että epäiltyjä on kolme (yksi nimetty oli Marketta)  ja että heidän nimissään olevilla liittymillä on menty X-box-storeen ja ostettu tavaraa jonkun henkilön tiliin. Heillä kaikilla on sama tunnus. Kysyin, että en tiennytkään, että voi olla samoja tunnuksia ja poliisit sanoivat, että ei hekään. Marketan teleyhdeyksiä on myös seurattu ja tekohetkellä 30.10.2011  hän oli Kuusamossa.

Vähän aikaa juteltuamme, toinen poliisi meni ulos soittamaan tutkivalle komisariolle Espooseen. Jäin juttelemaan toisen poliisin kanssa tuvan pöydän ääreen. Kerroin, että itseasiassa tilanne on erittäin kiusallinen ja että tälläinen ei ole ihan jokapäiväistä. Hän myönsi näin varmaankin olevan. Nämä paikalliset poliisit olivat erittäin fiksuja ja kaikin puolin hyvin käyttäytyviä. Toinen poliisimies tuli ulkoa ja sanoi, että he eivät vie meidän tietokoneita, niin kuin etelästä tulleessa käskyssä luki. Määräyksessä oli, että kaikki tietokoneet pitää takavarikoida tai tiedostot kopioida. Siinä olisikin voinut poliisilaitoksen muistitikut täyttyä, kun olisivat kopioineet minun 14 000 RAW kuvaa kaiken muun lisäksi.

Sain sen käsityksen, että ainakin näiden poliisien mielestä hävisivät epäilyt Marketan syyllisyydestä.
En edes ymmärtänyt kahveja tarjota kun poliisit lähtivät. Kysyin vielä, että voinko soittaa vaimolleni, että kävitte? Ilman muuta, he sanoivat.

En ole varma, mutta mielikuvani on, että poliiseilla oli päällään kevyet luotiliivit. Ainakin pistoolit olivat vyöllä.
Alkuhan oli tosi lupaava. Poliisi soittaa ovikelloa. He näkevät kun mies ryntää oven ohi ja lauma koiria alkaa raivoisan haukun. Menee muutama minuutti, ennen kuin mies tulee ovelle. Jos olisi tullut kyse siitä, miksi juoksin ensin pois, niin olisin nolona joutunut pukemaan päälleni sen pitkän flanellikaavun.

Osa 2.

Soitin Marketalle Tampereelle. Sanoin, että istuppa alas, niin kerron mitä tapahtui. Istutko nyt tykevasti  varmistin? Sitten kerroin koko tarinan, ja kun pääsin vähän matkaan, niin Marketta keskeytti: "Mikä on X-box?"Luonnollisesti vaimoni kauhistui ja koki, että joku on vienyt hänen identiteettinsä. Häntä kohtaan on tehty rikos ja hänestä on tullut rikoksesta epäilty. Rauhoittelin häntä ja sanoin, että palataan asiaan sitten kun hän palaa takaisin. Poliisit myös kertoivat tutkijan olevan lomalla tällä hetkellä. Rauhoitteluistani huolimatta Marketan loma oli pilalla. Ajatuksissa pyöri tälläinen mystinen tapaus, koska ei voi ymmärtää mistä tässä on kyse.

Marketta palatasi viikonloppuna ja heti maanantaiaamuna hän soitti tutkijalle, joka olikin edelleen lomalla. Lasten taustamelusta huolimatta tutkija jo vähän rauhoitteli. Seuraavana päivänä he soittelivat vielä muutaman puhelun ja nyt Marketalla on puhtaat paperit. Tai ei ole. Jossakin arkistojen sisällä on merkitä, että hän on ollut vakavasta rikoksesta epäiltynä. Pelottavaa eikös totta?

Olimme jo unohtamassa tämän tapauksen, mutta näin iltapäivälehtien juttuja, että eilen 45- minuuttia ohjelmassa on käsitelty vastaavia tapauksia.

Tarinan opetus: Pue aina päälle sellaiset vaatteet, että voit mennä suoraan avaamaan oven. Koskaan ei tiedä kuka tulee käymään.

2 kommenttia: